Anoppi ja appiukko olivat meillä viikonlopun kylässä. Mieleen voi tulla heti tusina anoppivitsiä, mutta tosi hieno juttu! Sulkeuduin välillä toimistoon ja kirjoittelin pitkät pätkät koulutehtäviä (viestinnän erikoistumisopintoja) ja järjestin vaaliasioita - niin omia kuin kaikkien ehdokkaiden yhteisiä. Niinpä ajatuksissani on nyt lapsiperheen turvaverkko ja Keskustan vaaliteemoihin kuuluvat lapsiperheen kunnallinen kotiapu.
Meidän perheen turvaverkko on kiitettävässä kunnossa. Omat vanhempani asuvat vartin päässä ja hoitavat lapsia mielellään. Miehen vanhemmilla on meille tunnin matka, joka yleensä sulkee pois tunnin-parin lastenkaitsemissessiot, mutta yhtä mielellään he lapsia hoitavat, vaikka sitten pari päivää kerrallaan. Lisäksi on muutama lapsiperhe, joilla voin lapseni "lykätä" tiukan paikan tullen "leikkimään" eli hoitoon.
Silti kerran on meilläkin melkein tarvittu "lapsiperheen kotiapua kriisitilanteessa". Kuulostaa dramaattiselta ja onneksi "melkein tarvittu". Kuopuksen ollessa 2-3 kk vanha (esikoinen 3v) sairastuin ensin influenssaan ja sitten jälkitautina keuhkokuumeeseen. Jälkimmäisen kohdalla menin onneksi ajoissa lääkäriin, enkä mennyt todella huonoon kuntoon tai joutunut sairaalaan. Yhteispäivystyksen lääkäri tosin selkeästi ylenkatsoi vaivojani, kunnes näki keuhkokuvan (jota itse ehdotin) ja ääni kellossa muuttui. Sain kotiin antibioottikuurin ja tiukan käskyn oikeasti levätä.
Onneksi miehellä oli mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan minua, vauvaa ja 3-vuotiasta. Onneksi hän ei ollut työmatkalla toisella puolella maapalloa. Isovanhemmat ovat töissä ja kavereita ei voi lapsilaumoineen pyytää keuhkokuumetalouteen apulaiseksi. Mutta esimerkiksi juuri tällaisia tilanteita (ja lukuisia varsin erilaisia) varten pitää olla mahdollista saada kunnasta kotiin tilapäistä lastenhoitoapua. Aina vaan ei muisteta, että sitä voi tarvita ihan tavallinen "ongelmaton" perhekin, varsinkin jos perheessä on vain yksi aikuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti