maanantai 22. lokakuuta 2012

Muutama sana mummuista

Juttelin vaaliasioista erään vanhemman rouvan kanssa ja kerroin hänelle olevani lapsiperheen asialla. Erittäin viehättävän oloinen rouva toivoi, että olisin myös mummujen asialla. Niinpä muutama sana mummuista.

Mummut ja yhtä lailla vaarit ja papat ovat tärkeitä. Minä olen valitettavasti molemmat mummuni saattanut viimeiselle matkalleen kahden vuoden sisällä. Vaari kuoli 15 vuotta sitten, mutta 88-vuotias sotaveteraanipappa asustelee Tohvelakodissa. Saan olla iloinen siitä, että minulla oli yli kolmekymppiseksi kolme isovanhempaa.

Mummi asui viimeiset vuotensa vanhusten rivitalossa kotipalvelun avustamana. Onnekseen hänen ei tarvinnut olla sairaalan muistimoduulissa kuin muutama viikko. En tarkoita tällä sitä, ettei muistimoduuli olisi hyvä paikka - päin vastoin, mutta kotihan kenelle tahansa on paras paikka.

 Mummu ja minulle rakas isotäti Terttu (joka lähti täältä vuosi sitten kuukautta ennen mummua) taas asuivat lapsuuden kodissani omassa asunnossaan talon toisessa päässä. Äitini avusti ja hoiti heitä lähes kaiken ansiotyöltä liikenevän ajan. Sitten heille tuli lisää sairauksia, joiden myötä Turengin sairaala, kuntoutusyksikkö Neliapila ja Tohvelakoti tulivat myös meille omaisille tutuksi. Muutaman kuukauden ajan meillä oli Tohvela-kodissa kaksi vierekkäistä ovea, jossa vierailimme - isäni isällä papalla ja vaarini siskolla Tertulla.

Nyt on jäljellä enää pappa, joka muuten oli Janakkalan sotaveteraanien puheenjohtaja x-kymmentävuotta. Eli niin kauan kuin minä muistan ja siihen saakka kuin voimat eivät riittäneet. Mutta papan kautta tiedän paljon sota-asioista ja sotaveteraaneista, rintamamiehistä ja sotainvalideistä. Ja pappa muuten kertoi tehneensä Tohvela-kodissa puolestani vaalityötä, ihanaa : )

Tällä "sukuselvityksellä" haluan tuoda esille, että tiedän varsin paljon vanhusten asioista Janakkalassa. Täällä on paljon hyvää, mutta on myös petrattavaa. Meidän pitäisi tehdä kaikki mahdollinen työ, joka edesauttaisi sitä, että vanhukset mahdollisimman pitkään voisivat asua kotoa. Se on vanhukselle mukavinta, mutta myös yhteiskunnalle edullisinta. Toisen kautta taas pitää muistaa, että ketään ei saa ajaa omaishoitajuudella tms. toiminnalla "loppuun". Ei toinen vanhus määrättömästi jaksa hoitaa ja huoltaa toista vanhusta - vaikka kyseessä olisikin oma rakas puoliso. Eivätkä töissä käyvät lapset voi valvoa ja päivystää kaikkea vapaa-aikaansa ikääntyneiden vanhempiensa luona.

Tämän päivän vanhukset ovat aikanaan tehneet kovasti töitä ja maksaneet veroja. Nyt pitäisi olla mahdollisuus niille verorahoille saada vastinetta. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus hyvään ja inhimilliseen vanhuuteen.

Eli kyllä minä tiedän vanhusten nykytilanteesta, ja varmasti pidän myös Janakkalan mummujen ja pappojen puolta - jos äänet ensi pyhänä siihen riittävät. Mutta lapsiperheen asiat ovat minulle kuitenkin sitä arkipäivää, jota elän 24/7. Ja vaikka se kliseeltä kuulostaakin, lapsissa on tulevaisuus, johon meidän pitää panostaa. Muuten meillä on yhä isompi joukko ongelmalapsia ja -nuoria - ja sitten vasta pulassa ollaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti